Kari Kovalainen rakentaa eränovellinsa aineksista, joita alalla ei usein näe. Tuokiokuvat, kärjistykset ja terävänäköisen absurdi huumori ovat keinoja, joilla Kovalainen lähtee kuvaamaan Suomen syrjäseutuja, niiden soita ja metsiä – sekä erikoisia kulkijoita, joita nuo maisemat vetävät puoleensa. Tuloksena on yllättäviä, viihdyttäviä ja ennen kaikkea omaperäisiä eränovelleja, joista kuultaa kiintymys suomalaiseen metsäluontoon ja pyyntikulttuuriin – ja metsä-Suomen hitaasti katoavaan elämänmuotoon.