Kuusijalkainen vihollinen : niveljalkaisten vaikutus länsimaiseen sodankäyntiin

Kärpäsillä, täillä ja hyttysillä on ollut suurempi vaikutus sotien lopputulokseen ja voittajiin kuin yhdelläkään kenraalilla. Ne ovat käyttäneet aseinaan sairauksia, kuten punatautia, pilkkukuumetta ja malariaa. Taudit ovat tappaneet huomattavasti enenmmän sotilaita kuin miekat tai tykit. Esimerkiksi Napoleonin hankalin vihollinen oli vaatetäi, ei Venäjän talvi tai venäläiset sotilaat. Keltakuume puolestaan musersi eurooppalaiset armeijat Karibian herruudesta taisteltaessa. Tsetsekärpänen saneli ajoittain Etelä-Afrikan ja entisen Rhodesian poliittisen kehityskulun. Vasta 1800-luvun lopulla tutkijat alkoivat ymmärtää syöpäläisten lääketieteellisen merkityksen. Torjunta ja ennaltaehkäisy muodostuivat tärkeiksi taktisiksi keinoiksi sodankäynnissä. DDT:n valmistuksesta toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen tuli tärkeä virstanpylväs syöpäläisiä vastaan käydyssä kamppailussa, ja vaikutti jo siltä, että ihminen oli voittanut sodan hyönteisiä vastaan. Menestys jäi kuitenkin vain väliaikaiseksi, ja nykyään hyönteisten ja muiden niveljalkaisten tartuttamien tautien riskit ovat jälleen kasvussa. FT Lena Huld$/en on sekä historioitsija että entomologi. Kirja ilmesstyy samanaikaisesti myös ruotsiksi. Suomentanut Marketta Klinge