Me hukkuneet

Me hukkuneet on nykykirjallisuudessa harvinaisuus: vanha kunnon meriromaani. Sen päähenkilö on pieni Marstalin kylä merimiehineen ja heidän perheineen. Linjalaivoilta, fregateilta ja kotirannikolta kerrottu romaani tavoittaa viiden sukupolven historian, alkaen Tanskan ja Saksan välisestä sodasta 1848 ja jatkuen modernin Tanskan syntyvaiheisiin. Jensenin laveasta tarinoinnista nautiskellessa tuntuu kuin keinuisi aalloilla itsekin. Suolan, tervan ja ruudintuoksuisessa romaanissa on niin karskia, paloviinan maustamaa uhoa kuin siitä kaikuvaa paljasta, melankolista kaipuuta. Milloin Newfoundlandin kalliorannoilla tai Samoan myrskyissä seilaavat marstalilaiset eivät ikävöi uusia horisontteja ja sotatilanteita, he taistelevat koti-ikäväänsä vastaan. Isättömäksi jääneet, tykinkuulilla leikkivät lapset ja hukkuneiden lesket ovat mantereella merkkinä meren vaatimista uhreista. Me hukkuneet on useita kirjallisuuspalkintoja saaneen Carsten Jensenin (s. 1952 Marstalissa) kuudestoista teos. Ennen kirjallista uraansa Jensen tunnettiin kirjallisuuskriitikkona.